päivä 15: unelmani

Sitä ei voi ymmärtää jos ei ole nähnyt omin silmin. Aina siitä puhutaan, kohkataan, ihastellaan, mutta kuinka moni sen on oikeasti nähnyt? Ei moni, ei varmaan. Mutta mä olen sen nähnyt. Enkä unohda sitä ikinä, en halua unohtaa, en saa. Koska kaikki huhut ja kohkaukset, ne on totta! Se on kuin suuri lämmin äiti, joka valvoo katseellaan meitä kaikkia, jokaista. Se on kuin kaunis täyttynyt unelma, joka nousee taivaanrannasta hitaasti ja salpaa hengityksen. Kuin kullankeltainen leijona, joka laskeutuu illan tullen vuorten taakse piiloon, vaanimaan taas seuraavaa aamua.

Afrikan aurinko.

Mä istun villisti keinuvassa jeepissä matkalla kohti maailmankaikkeutta. Siellä on ne kaikki, pienet ja suuret, lentävät ja juoksevat, suomuiset ja karvaiset. Heinikko suhisee auton huristaessa sen ohi. 
Seepralauma herää meidän kanssa viileään aamuun. Ne vain katselee kun me hiivitään niiden ohi, ne ei välitä vaikka me puhutaan niistä. Sarvikuono uskaltautuu tuoda näytille pienen esikoisensa, me kaikki pidätetään hengitystä. Pieni uusi kaunis elämä kävelee neljällä jalalla, pieni sarventynkä nenänpäässä.

Ja koko Afrikka näyttää meille itsensä puhtaana ja upeana. Kun me huomataan kermanvalkoinen leijonauros heinikossa, mä haluan vain hymyillä ja itkeä. Kun me pysähdytään keskiyöllä keskelle savannia, pilkkopimeään, katsellaan Afrikan yötaivasta, galakseja, tähtiä, haluan vain itkeä ja hymyillä. Kun mä nään kirahvin pitkän kaulan kohoavan edessäni taivaalle korkeuksiin, mä haluan vain jäädä siihen. 

Ja kun mä jätän Afrikan taakseni, mä haluan pelkästään itkeä. Mutta itkun keskeltä mä kuiskaan lupauksen: mä palaan.

Yksi päivä Nelli puki sanoiksi sen mikä oli pitkään piileskellyt mun pään sisällä, jonka olemassa olon tiesin mutta en osannut nimetä sitä.
Se on mun unelma. Se johon tähtään, mun päiväuni, toiveista kaunein, ruusujen ruusu.
Mä haluan palata Afrikkaan ja toimia vapaaehtoisena eläinten hyväksi. Haluan värväytyä tekemään töitä suurten kissapetojen kanssa, tekemään jotain mikä merkitsee, tehdä hyvää, antaa omastani, antaa aikaani, palata sinne minne jätin osan mun sydämestäni. 

Mun ikioma unelma! Se tunne kun on jotain minkä takia jatkaa eteenpäin. Se tunne on hyvä.

Mikä on sun unelma? Kerro mulle, haluan kuulla mikä on sun kauneimmista kaunein päiväuni!
     

                                                                                          Täältä näät mitä haasteen osia olen tehnyt ja mitkä on tulossa!