maanantai 9. syyskuuta 2013

päivä 11: sisarukseni

 photo ellen_zpse02ce1d8.jpgEllen. Ellen von Pellen (anteeks sisko oli pakko!).

Tässä on mun sisko, mun ikioma pikkusisko, Ellen, 15 vuotta. Ruskeat hiukset, luonnollisen väriset, ei värjätty. Vihertävät silmät. Pituus keskiverto. Pitkät sormet. Yksi peikkohammas. Syntymämerkki silmän yläpuolella.
Ja kiva.

Mä ja Ellen ollaan aina oltu aika läheiset, enemmän tai vähemmän. Vaikka meillä on 2,5 vuotta ikäeroa, me ollaan aina oltu yhdessä, niinku, aina. Pienenä me istuttiin saunan lauteilla pyyhkeet ympärillä, ja mentiin ihan hitaasti lähemmäs toisiamme kunnes meidän kielenpäät osu yhteen. Sitten me kirkastiin ja naurettiin, hyi ällöö!
Lomamatkoilla me ollaan aina tehty kaikki yhdessä. Snorklattu, jaettu huone, pelattu, naurettu, jaettu ruoka-annokset, etitty simpukoita, letitetty toistemme hiukset. 
 photo ellen1_zpsb0ab3860.jpg
Me pyöräiltiin meidän kotihiekkateitä ja leikittiin että meidän pyörät on hevosia. Annettiin toisillemme keppihevostunteja. Oltiin talvella lumikarhuja.
Me ollaan tehty aina kaikki yhdessä, ja varmaan tehdään jatkossakin. 
Ehkä se on mun pikkusiskossa parasta. Se on aina siellä.

Vaikka Ellen on mun pikkusisko, se on mua pidempi, ihan hassua. Ja voi että miten mä häpesin sitä pienenä! Ihmiset luuli aina että mä oon se pikkusisko. Oli aika kamalaa sanoa aina mukahuvittuneena että eeei, minä olen vanhempi. Heh. Hitsi ku loukkas.
Mutta vaikka Ellen on pidempi, se on aina ollu pikkusiskon roolissa, ja mä isosiskon. Mä yleensä neuvon ja autan kun Ellen sitä tarttee ja pyytää, ja välillä Ellen tarvii aika paljon tsemppiä että se jaksaa.  Ja mulla on sellanen olo että mulla on velvollisuus olla siinä, mä oon sille sen velkaa, että sanon sen mitä sen tarvii kuulla. 
Okei välillä Ellen ottaa isosiskon(äidin) roolin ja käskee mua tiskaamaan. Siivoomaan. Pyykkäämään. Mutta ehkä niin välillä pitääkin.

Ellenillä on nyt menossa vähän sellanen vaikea kausi, ja mä haluun olla mukana auttamassa sitä sen yli. Ja mä uskon että se voi sen ylittää, uskon siihen. 
Sisko älä luovuta vielä
                                                                      Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä
Älä anna uskoasi ihmisiin
Vielä tulee muutokset murheisiin
(Kuningasidea: Enemmän duoo ku soloo)

 photo usva_zps5e819625.jpg
Niin ja ps! Meidän talon lähellä on yksinäinen vaja, jonka pihalle nousee joka ilta uskomaton usva. Miks meidän pihalla ei voi olla tollasta niittyä. Miks meidän pihalle ei voi tulla tollasta usvaa. Miksen mä ikinä saa mitään.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

päivä 13: tällä viikolla

 photo feet1_zps55dcce1e.jpg
 photo feet5_zps1be269e3.jpg
Tällä viikolla mä oon tehnyt isoja päätöksiä. Ne ei välttämättä ole maailmaa mullistavia, mutta ne on on mulle ihan huipputärkeitä, ja varsinkin koska oon tehny ne mun parhaitten kavereiden kanssa. 
Me päätettiin että me lähdetään. Päätettiin että meijän täytyy oottaa lokakuuhun. Me päätettiin että me selvitään tästä yhdessä. Me päätettiin keksiä ideoita. Me päätettiin että kietoudutaan lämpimään peittoon kun kaikki on ohi.
Hyviä päätöksiä.

 photo feet2_zps892f6ff0.jpg
Tällä viikolla mä oon hukkunut mun omien ajatusten syvään valkeaan usvaan. Kävelen mun mielen sokkeloissa, käytävillä, etsin jotain hukkaamaani, mutten muista mitä. Mä löydän sokkelosta asioita, kerään ne mun neuletakin taskuun ja päätän murehtia myöhemmin. Sitten yhtäkkiä löydän ulos käytäviltä ja huomaan vaan tuijottavani bussin ikkunasta ulos. 

 photo feet3_zps8547dd14.jpg
Tällä viikolla mä oon maannut pehmeissä valkoisissa lakanoissa ja ajatellut etten pysty enää. En pysty. 
Ja silti löydän jostain toivoa ja mä pystyn. Pystyn koska haluan pystyä.

 photo feet6_zps43f6e803.jpg

Tällä viikolla haluaisin että saisin mun päätöksen valmiiksi. Sen että viihdyn mun omassa ihossa, ainutlaatuisessa, puhtaassa ja pehmeässä ihossa. Ja mä pyydän teitäkin: arvostakaa ihoanne, itseänne, kokonaisuutta. Te olette te, sä olet sä, mä olen mä. Ja me ollaan kaikki ihan hemmetin ihania just näin. 

Meillä on vielä aikaa, tällä viikolla. Paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä aikaa. 
Koska viikkohan on vasta puolessavälissä.

                                                                             Täältä näät mitä haasteen osia olen tehnyt ja mitkä on tulossa!